PÄIVI NIEMI
SIELUNHOITOTERAPIAMALLI 2010 (päivitetty 2014)
“Toivoa ei voi opettaa toiselle, se tarttuu ihmisestä toiseen” Teo van der Weele
”Vasta tunnistettu ja läpikäyty kipu voi jäädä menneisyyteen” Salme Blomster
Sielunhoitoterapia on ammatillista auttamista, jossa psykologinen tieto ja terapeuttiset taidot yhdistyvät kristillisessä viitekehyksessä.
Oma taustani sekä koulutukset
Olen toiminut sekä kristillisellä että sekuulaarikentällä noin viidentoista vuoden ajan monimuotoisessa ihmissuhdetyössä, mm. nuorisotyössä ja erilaisissa päihde- ja mielenterveysprojekteissa.
Olen luennoinut seurakunnissa, kunnissa, kaupungeissa ja järjestöissä erilaisista teemoista, kuten “Itsetunnon rakennuspalikoita, tunnetaidot, elämänhallinta” jne- elämänhallintaan liittyviä teemoja eri otsikoiden alla.
Nuorisotyön myötä olen toiminut tukihenkilönä syrjäytyneiden ja vaikeuksiin joutuneiden nuorten ja nuorten aikuisten parissa. Tukihenkilösuhteet ovat olleet kestoiltaan muutaman tapaamiskerran- kolmenvuoden mittaisia, riippuen henkilön tarpeista ja käytännön mahdollisuuksista.
Tuen tarkoitus on ollut auttaa nuoria selviytymään mm. koulukiusaamisen, jengiytymisen, kotiongelmien, masennuksen, päihteiden käytön sekä tunneongelmien kanssa. Tämän työn vuoksi lähdin hakemaan ammatillista osaamista ja lisävalmiuksia sielunhoitoterapiakoulutuksesta ihmisten kohtaamiseen ja auttamiseen.
Läsnäolemisen taito, avoimuus, sekä kiinnostus erilaisia ihmisiä kohtaan ovat olleet avuksi ihmissuhdetyössä.
Luennoilla ihmiset tulevat usein kosketetuksi ja rohkaistuiksi, palaute on ollut kautta vuosien samansuuntaista.
Pelkällä luonteella ja tahdolla tätä työtä ei kuitenkaan voi tehdä, sen vuoksi olen hakenut osaamista monenlaisilta kursseilta sekä koulutuksista.
- Mielenterveyden Ensiapu 1 (Mielenterveysseura, 2009).
- Psykologian Appro (Tampereen Avoin Yliopisto, 2010).
- RE- sielunhoitoterapeutti (Rikotusta Eheä- koulutus, 2010)
Sielunhoitoterapiakoulutus on laajuudeltaan 60 op, sisältäen mm.
sielunhoitoterapian perusteet
teologiset perusteet
psykologiset perusteet
mielenterveystyö, kriisit ja traumat
seksuaalisuus, avioliitto ja perhe
- Mielenterveyden Ensiapu 2 (Mielenterveysseura, 2011).
- PSYKEAT (psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinto)
(Tampereen Ammattiopisto v. 2009 - 2011)
Psyk.EAT koulutukseen sisältyvät opintokokonaisuudet ovat:
Psykiatrisen auttamistyön perusprosessi
Akuutti- ja kriisihoito
Päihdetyö
Lasten- ja nuorten psykiatrinen hoitotyö
Perhe- ja verkostotyö
- Voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus (Helsingin Yliopistossa v. 2011-2013)
Sisältöteemat:
- Refleksiivisyys
- Narratiivisuus
- Dialogisuus
- Ratkaisukeskeisyys
- Mielenterveyden Ensiapu 1 ohjaajakoulutus (Mielenterveysseura 2013)
Tällä hetkellä opiskelen seksuaalineuvojaksi Hämeen Ammattikorkeakoulussa.
Olen kirjoittanut kirjat:
Stooreja Varjojen maasta, Päivä Oy, 2006
Voimat vastakkain, Aikamedia, 2007
Itsetunnon Rakennuspalikoita, Päivä Oy, 2008
Resuinen ja Rikas (itsetunto, identiteetti, tunteet ja tahto) Päivä Oy, 2013
Mitä, miksi ja miten?
Sielunhoitoterapian tavoite on että asiakkaan suhde itseen, lähimmäiseen, Jumalaan ja ympäristöön voisi paremmin.
Terapeuttia tarvitaan kun asiakas kokee itsensä kyvyttömäksi selviytymään jostain ongelmastaan. Asiakkaalle voi hoitosuhteen edetessä viritä alkuperäisen ongelmansa lisäksi isompia kysymyksiä, kuten ”kuka olen, mitä tarvitsen
voidakseni olla oma itseni tai tullakseni siksi? Miten pääsen eroon kahlitsevasta häpeästä, syyllisyydestä ja arvottomuuden tuntesta. Entä suorittaminen, roolit ja epätyydyttävä elämä?”
Monien roolien takaa alkaa turvallisuuden lisääntyessä paljastua aito, herkkä, haavoittunut, se Luojan luoma persoona,jonka identiteettiä voimme terapiatyöskentelyn myötä vahvistaa.
Vaikeissa ristiriidoissa, kysymyksissä, joihin asiakas itse ei löydä vastausta, sekä tunne-elämän ongelmien äärellä terapeuttina voin olla asiakasta auttamassa, jotta ongelmia voitaisiin ratkaista tai ainakin lievittää niiden seurauksia.
Tai ehkä kysymyksessä on kasvuprosessi, johon asiakas tarvitsee tukea ja rohkaisua.
Pääpaino sielunhoitoterapiamallissani on kristillisessä ihmiskäsityksessä; uskon Luojan luoneen ihmisen elämään täyttä elämää. Raamatun lupaus “yltäkylläisestä elämästä” toteutuu tässä elämässä ennen kaikkea niillä osa-alueilla,
joiden kanssa olemme olemassa: fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja hengellisesti.
RE (rikotusta eheä) sielunhoitoerapia on alunperin pastori, terapeutti Seppo Jokisen kehittämä terapiamalli,
jossa psykologinen ymmärrys ja terapeuttiset taidot yhdistyvät kristillisessä viitekehyksessä.
RE-sielunhoitoterapiaan kuuluvat seuraavat vaiheet:
1. Tämänhetkisen elämäntilanteen kartoitus
2. Perusturvallisuus
3. Perustrauman etsiminen
4. Syyllisyysmekanismien etsiminen
5. Tunnemekanismien etsiminen
6. Identiteetin ja itsetunnon kartoitus
7. Identiteetin ja itsetunnon eheytys
Psykologian puolelta olen saanut vaikutteita humanisesta psykologiasta, josta eniten toimintaani on vaikuttanut perusajatus siitä, lapsuuden ei tarvitse antaa määrätä tulevaisuutta, vaan ihminen voi koska tahansa tehdä tulevaisuutta koskevat valintansa. Työssäni vaikuttaa myös monet muut psykologiasta opitut teoriat ja menetelmät,kuten Eriksonin ja Piagetin kehitysvaiheteoriat.
Työmallini on lähinnä voimavarakeskeistä, mutta voimme käyttää asiakkaan kanssa myös psykodynaamista,narratiivista ja ratkaisukeskeistä lähestymistapaa. Voimavarakeskeisyyden idea on se, että ihminen saisi omat jo olemassa olevat voimavaransa käyttöön, mutta jotka ristiriitojen, väsymyksen, pettymysten tms. takia ovat jääneet käyttämättä, sekä löytäisi uusia voimavaroja ulkopuolelta, ihmissuhteistaan ja monenlaisista muista elämän rakennuspalikoista. Sekä akuuttien vaikeiden asioiden (kriisien), sekä menneisyyden tapahtumien heijasteita
käydään läpi rehellisesti, niihin liittyviin tunteisiin ja ajatusmalleihin keskittyen, sen mukaan kun niitä terapian edetessä nousee pintaan.
Työtapoihini kuuluu mm. seuraavanlaisia osatekijöitä.
1. Huolenpito (holding) = Terapeutti välittää persoonana asiakkaan ongelmista.
2. Hyväksyminen (validaatio) = Asiakas hyväksytään inhimillisine vikoineen ja oireineen. Mistään ei tuomita, eikä
neuvota ylhäältäpäin. Myöskään hengellinen arviointi tai käännyttäminen ei kuulu sielunhoitoterapiaan. Asiakkaan
tapaa kokea hengellisyys tuetaan ja pyritään ymmärtämään. Hengellisyys ei ole kuitenkaan pakko ottaa tarkasteluun,
mutta sille on tilaa.
3. Katarsis = tilaisuus avautua ja purkaa tunteita eri keinoin. Tunteita pyritään tunnistamaan ja niitä on lupa tuntea.
Esimerkiksi musiikin, kuvakorttien, piirtämisen ja muiden käytännöllisten työkalujen kanssa on mahdollista saada
kosketus tunteisiin, jotka ovat sanojen ulottumattomissa.
.
4. Myötäeläminen (empatia). = Terapeutti osaa ja uskaltaa asettua potilaan asemaan, ottaa osaa tunteisiin ja auttaa
kestämään niitä.
5. Ongelman määrittely = Epämääräisen oireen, tunteiden tai ongelmien selkiyttäminen, kuvaaminen ja
sanoittaminen.
6. Voimavaralähtöinen ajattelu = Terapeutti korostaa toivoa ja aidosti elämän myönteisiä puolia. Vahvistetaan ja
edistetään asiakkaan sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja, taitoja ja tietoja.
Terapeutti toimii ns. ”säiliöihmisenä”, johon asiakas saa kaataa elämänsä kuormaa ja hätää. Terapeutilla on taitoja vastaanottaa ja kannatella itse uupumatta.
Kysymyksessä voi olla akuutti kriisi lähimenneisyydessä, tai lapsuuden traumaattisten kokemusten heijaste/ita.
Tunteita voi nousta erilaisten terapeuttisten työmuotojen myötä tai asiakkaan arkisista elämäntilanteista.
Säiliöön kaatamisen tilalle asiakas saa helpotusta, vapautta, myötätuntoa, toivoa, sekä keinoja selviytymiseen.
Tavoitteena on auttaat asiakaas löytämään käyttöönsä uusia toiminta- ja tunnemalleja kielteisten opittujen, automaattistenkin reaktioiden ja mallien tilalle. Kielteisiä tunne-elämän toiminta- ja hallintamalleja voivat olla esim.
pakeneminen, torjuminen, roolit, syömishäiriöt, päihteidenkäyttö ja muut riippuvuudet, epäterve hengellisyys, sekä tsetuhoinen käyttäytyminen monella eri sektorilla elämässä, kuten elämällä epäterveellisesti, viiltelemällä jne.
Oma päämääräni sielunhoitoterapiassa on haastaa ja kannustaa ihminen elämään täyttä elämää. Kannustamalla ja rinnalla kulkemalla voin olla auttamassa uuden elämän syntymisessä, johon uusina asioina kuuluu, tai entisinä
vahvistetaan iloa, positiivisuutta, rakkautta, vastuullisuutta, vapautta ja armoa, oikeissa suhteissa asiakkaan tarpeisiin nähden.
Ajatuksia terapiatyöstä ja työtavoistani
Teo van der Weele on sanonut että “Toivoa ei voi opettaa toiselle, mutta se tarttuu ihmisestä toiseen”. Työnä ja ammattina terapiatyö on siis rinnalla olemista ja kulkemista joskus äärimmäisen uuvuttavissa ja vaikeissa tilanteissa.
Joskus pitää olla valmis menemään asiakkaan kanssa, tunteen tasolla, lähes helvetin portille saakka. Lupasin eräässä vaikeassa tilanteessa kannatella toivoa sillä aikaa kun asiakas ei enää itse jaksanut. Se kosketti asiakastani niin paljon, että sillä kertaa suunniteltu ja hyvin valmisteltu päihteidenkäyttö-repsahdus jäi häneltä tekemättä. Tämän kaltaisissa tilanteissa terapeutti ikään kuin lainaa oman toivonsa sille, joka uhkaa hukkua omaan epätoivoonsa.
Jokainen ihminen on kallisarvoinen ja tärkeä oman historiansa, tarinansa, tunteidensa ja ajatustensa kanssa.Kaikkia tulee armahtaa, rakastaa ja hyväksyä.
Perusajatuksena terapiatyössäni kuitenkin on, että ketään ei voi hoitaa päihteiden vaikutuksen alaisena, eikä ennenkö akuutti päihteiden käyttö on lopetettu/ loppumassa. Itse uskon kuitenkin myös päihdetyön koulutuksen ja kokemuksen
myötä, voivani auttaa raitistumisprosessissa myös niitä, jotka eivät aivan kuivilla vielä terapiasuhteen alkamisvaiheessa ole.
Tarvittaessa käytän myös mahdollisuuksia linkittyä eri mielenterveys- ja päihdetyötä tekevien tahojen kanssa, niissä tilanteissa, jos asiakkaakseni hakeutuu asiakas jonka kanssa koen, että ongelmat ovat liian suuria yksin
hoidettavaksi, tai että en voi häntä ollenkaan auttaa.
Terapiatyöni tärkeimpänä menetelmänä on empaattinen kuuntelu. Jokainen asiakkaan asia on kuulemisen arvoinen. Hänellä on syynsä valitsemiensa asioiden kertomiseen, oli se sitten olennaista akuutin trauman tai menneisyyden
kivun käsittelyn kannalta tai ei. On myös tärkeää kuunnella muillakin aisteilla kuin korvilla, siis silmillä ja sydämellä. Myös se mistä ei puhuta, on tärkeä kuulla.
Menetelminä sielunhoitoterapiamallissani on vilpitön kiinnostus ja innostus asiakkaan asioihin, sanoihin, toimintaan ja tunteisiin. Voin kyselemällä osoittaa olevani kiinnostunut asiakkaasta, hänen asioistaan ja siitä että olen kuunnellut
mitä hän puhuu. Näin asiakas saa kokea huomiota ja arvostusta, jota ehkä siihenastisessa elämässään on jäänyt vaille. Samalla hän saa nimiä tunteilleen, jotka ovat vaillinaisen kasvuympäristön myötä ehkä jääneet harmaaksi, nimeämättömäksi massaksi. Nimeäminen auttaa pois masennuksesta ja epämääräisyydestä ja sen myötä jälleen elämän energiaa vapautuu käyttöön. Näiden uusien kokemusten myötä itsetunto ja identiteetti vahvistuvat.
Peilaaminen on terapiassani erityisen tärkeässä osassa.
Sen avulla asiakas saa uutta näkökulmaa tilanteeseensa ja oivaltaa uusia asioita itsestään ja käyttäytymisestään. Ihminen on usein sokea itselleen, tilanteilleen ja käytökselleen ja tarvitsee jonkun joka voi rehellisesti oivaltaa,
sanoittaa ja vastata ihmisen sisällä risteileviin tunteisiin ja kysymyksiin.
Peilaamisen myötä asiakas saa myös kuulla kannustavia ja itsetuntoa vahvistavia asioita itsestään, niitäkin joita hänen olisi pitänyt jo lapsesta saakka vanhemmilta kuulla, mutta jotka ovat jääneet ehkä vähäisiksi. Peilaamisen avulla
asiakas näkee hyvässä valossa kuka hän on ja miksi hän on tulossa.
Konfrontointi kuuluu myös tapaani toimia. Se on vähän voimakkaampaa kuin peilaaminen, myös kipeistä ja kielteisistä asioista rehellisesti puhumista. Hyvä konfrontointi perustuu kuitenkin tunteeseen oikeasta kuuntelusta;
asiakas huomaa että häntä on kuunneltu tarkkaan. Konfrontoinnissa on oltava äärimmäisen hellävarainen ja sen on lähdettävä hyvästä tahdosta. Parhaimmillaan hyvä konfrontointi voi olla hyvin hoitavaa ja erittäin rohkaisevaa.
Peilaaminen auttaa ihmistä henkisessä ja hengellisessä kasvussa, nimenomaan omien oivallusten kautta. Siksi on tärkeä myös tehdä osuvia kysymyksiä.
Terapiasuhteessa asiakas voi kokea turvallista kiintymystä, ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää. Vaikka sen vastaanottaminen voi olla hänelle vaikeaakin, on se koko suhteen perusta. Ja koska rikkimeneminen on yleensä tapahtunut suhteessa toiseen ihmiseen, niin toipuminenkin tapahtuu suhteessa.
Terapiasuhteessa asiakas voi kiintyä, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään, turvalliseen aikuiseen ihmiseen. Sitä kautta päästään hoitamaan lapsuudessa heikosti muodostuneita tai traumatisoituneita vuorovaikutussuhteita.
Terapeuttiin kiintyminen tapahtuu kuitenkin mahdollistamatta riippuvuussuhdetta, asettaen hoitosuhteeseen terveet rajat. Rajojen kokeminen jo itsessään on hoitavaa ja turvallisuutta lisäävää. Rajojen harjoitteleminen tapahtuu
mm. kellonaikoihin sitoutumalla.
Ihmiset tarvitsevat välineitä itsensä ja elämänsä ymmärtämiseen. Voin sielunhoitoterapeuttina tarjota monenlaisia apukeinoja sisäisten ja ulkoisten voimavarojen vapauttamiseen. Tarkoituksena on, että asiakas rohkaistuisi kohtaamaan menneisyytensä, sekä siihen liittyvät lukkiutuneet tunteensa
rehellisesti ja voisi elää ne arkielämän tilanteissa todeksi. Myös pelottavan tuntuiset ja piilossa olevat kielletyt tunteet ja kokemukset ovat luvallisia ja turvallisuuden lisääntyessä, terapiasuhteessa, voivat voimakkaidenkin
suojamekanismien takaa tulla näkyviksi ja käyttöön. Sen tähden tunteita voidaan terapiassa työstää, purkaa ja tuntea. Se vapauttaa voimavaroja normaalielämään.
Menneisyyden kipeät kokemukset on helpompi käsitellä yhdessä jonkun kanssa, kuin yksinään. Salme Blomsterin sanoma lause ”vasta tunnistettu ja läpikäyty kipu voi jäädä menneisyyteen” on ollut työkalu omassa sielunhoitoterapiassani alusta lähtien.
Kuuntelun, keskustelun ja rukouksen lisäksi sielunhoitoterapiassa voidaan käyttää apuna erilaisia toiminnallisia menetelmiä, kuten piirtämistä, kirjoittamista, tyhjän tuolin menetelmää, sekä elämänkaaren ja sukupuun piirtämistä
ja tutkimista.
Terapiasuhteeseen mielestäni sopii hyvin erilaisten kotitehtävien antaminen, joista esimerkkinä joidenkin kirjojen lukeminen, tunnepäiväkirjan pitäminen, tietyissä paikoissa käyminen, (kuten hautausmailla tai muilla asiakkaalle merkittävillä paikoilla). Näiden tehtävien myötä prosessi pysyy yllä vaikka tapaamisia joidenkin kanssa olisi vähän harvemminkin.
Käytännössä...
Tällä hetkellä teen terapiatyötä yksityisenä yrittäjänä oman luennointityön ohessa. Otan asiakkaita vastaan sekä
Tampereella että Helsingissä.
Luennointityöni kouluilla, vanhempainilloissa, koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa kulkee käsi kädessä aihepiirien
kanssa, joita myös terapiatyössä käsitellään; toipuminen, tunnetaidot, itsetunto, onnellisuus, voimavaroja arkeen,
jaksaminen, rajoja ja rakkautta, rohkaisua hyvään vanhemmuuteen jne.
Terapia- asiakkaalleni ensimmäinen käynti on tutustumiskäynti. Sen aikana pyrimme yhdessä kartoittamaan mikä on hoidon tarve ja mikä on hänen syynsä hoitoon hakeutumiselle. Samalla tehdään suunnitelma hoidon kestosta ja
ajankohdista, sekä kerron hoidon periaatteista sekä käytännön työskentelystä jotain. Samalla hän voi päättää alkaako hoitosuhteeseen kanssani vai ei.
Asiakkaalle hoito on maksullista, 45 minuutin käynti maksaa 60 e, puolentoista tunnin tapaaminen 120 e.
Terapiasuhdetta ei voi lopettaa tekstiviestillä, eikä sähköpostilla. Terapiasuhteen lopetus on yhtä tärkeä tilanne kuin aloituskin. Lopettamisessa katsotaan mistä on tultu, mitä on tapahtunut, miten terapia on toiminut.
Siinä annettu palaute on vahvistava ja tärkeä kummallekin, sekä asiakkaalle, että terapeutille.
Omasta jaksamisesta huolehtiminen
Työnohjaus ja lisäkouluttautuminen toimivat tärkeänä osana omaa työssäjaksamistani.
Muita itselleni tärkeitä jaksamisen ja hyvän elämän elementtejä on terveelliset elämäntavat, monipuoliset harrastukset,
hyvä parisuhde sekä kaverisuhteet.