Päivin stoori III

Oma Stoorini - 3. työhön

Uskoon tullessani olin kympin kampaaja-oppilas, josta siirryin heti työ-elämään. Olin töissä kampaamossa, ja samalla laitoin omaa yritystä pystyyn. Reippaalle, nuorelle, ammattitaitoiselle kampaajalle oli pääkaupunkiseudulla töitä vaikka kuinka paljon!

Usein kertoilin uskoontulostani ja Jumalasta sielä hiusten laiton ja kampaamotöiden keskellä. Oli koskettavia keskusteluja, jotka johtivat joskus yhteiseen rukoukseen asti asiakkaan kanssa. Samalla kävin jossain nuorten tilaisuuksissa iltaisin tai viikonloppuisin kertomassa omaa tarinaani ja uskoon tuloani. Aina se tuntui saavan ihmiset kyyneliin ja ottamaan Jumalan jotenkin enemmän tosissaan.

Olin Jumalalle luvannut, että saa tehdä elämälläni mitä tahtoo ja viedä minua minne ja miten haluaa, koko elämäni olisi Hänen! Olin kuullut sanan "evankelista", ja se kiinnosti minua kovasti. Minäkin halusin olla TaivaanIsän pikku evankelista.

Kutsuja alkoi tulla yhä enemmän, myös media oli kiinnostunut minusta. Olin lukuisissa lehdissä, TV-ohjelmissa ja radiossa kertomassa tarinaani, sekä vastailemassa kysymyksiin hengellisistä asioista, mutta myös ammattiauttajien ja vanhempien kysymyksiin.

   Ja koska myös tietynlainen saatananpalvonta buumi oli silloin nuorten keskuudessa kasvanut, apua näiden asioiden kohtaamiseksi tunnuttiin tarvittavan yhä enemmän koko ajan. Noituus, saatananpalvonta, jengielämä, huumeet, koulukiusaaminen ja muut nuorten ongelmat löivät kasvoille koulu toisensa jälkeen, missä olin vierailuilla puhumassa. Seurakunnatkin kutsuivat rippileireille, nuorten tapahtumiin, jumalanpalveluksiin, sanan ja rukouksen iltoihin… jne.

Pikkuhiljaa, kun näkyni oli kasvanut kasvamistaan ja saanut vahvistusta monilta eri tahoilta, olin kriittisessä tilanteessa!

   Aika ei millään riittänyt kahden työn, sekä evankelistan, että kampaajan työn tekemiseen ja oli pakko tehdä päätös.

Olin varma, että Jumala oli kutsunut minut tekemään valtakuntansa työtä evankelistana täysipäiväisesti. Hyviä kampaajia on kyllä runsaasti, mutta rakkautta ja evankeliumia julistavia evankelistoja vissiin ei edes tarpeeksi. Niinpä jouduin valinnan paikalle.

    Läheinen ystäväni, Mika Viitikko ehdotti kannatusrenkaan perustamista, joka aluksi tuntui minusta ihan mahdottomalta. Kuka minua kannattaisi? Riittäisikö rahat? Jättäisinkö ammattini? Olenko oikeasti sopiva tähän työhön?

   Monien vaikeuksien ja ristiriitojen keskellä Jumala vahvisti ja rohkaisi minua lähtemään , Hänen ja Hänen kannatuksensa varaan. Niinpä kun vuosia olin tehnyt kahta työtä, sekä kampaajan, että nuorisoevankelistan hommia, jätin parturisakset naulaan ja jäin kokopäiväisesti kannatusrenkaan tuen varaan keväällä -98.

Kutsuja eri tilaisuuksiin tuli tulvimalla, aina kaikkiin ei voinut edes keritä. Olen aina halunnut panostaa myös yksittäisen ihmisen kohtaamiseen, nuorten auttamiseen ja rinnalla kulkemiseen, enkä pelkästään massatapahtumiin, vaikka niitäkin riitti!

Olen kiertänyt nyt monta vuotta, monissa eri paikoissa: kouluissa, ammattioppilaitoksissa, eri seurakunnissa ja järjestöissä, kuntien ja kaupunkien kutsumana, perheiden ja yksilöihmisten kodeissa, hengellisissä tilaisuuksissa, erilaisissa musiikki- ja gospeltapahtumissa, jne., ympäri Suomea tuhansia ja tuhansia kilometrejä!!!

Sanomani on selkeä.  Kerron Jumalasta, rakkaudesta, joka auttaa ja kantaa. Puhun elämän tarkoituksesta, hyvän itsetunnon merkityksestä, päihteistä, valinnoista ja elämänhallinnasta.

 Joskus kerron oman stoorini, tai osia siitä, pohjustamaan esim. itsetuntoluentoa.

  Autan ammattiauttajia ja kasvattajia kohtaaman ja rohkaisemaan, rakastamaan ja auttamaan vaikeuksiin joutuneita nuoria, päihde- tai jenginuoria, tai saatananpalvojia ja satanisteja.

  Rohkaisen nuoria ja seurakuntalaisia tutustumaan ja antautumaan elävälle Jumalalle, sekä kertomaan Hänestä muillekin!

      Olen ollut myös pitämässä raamattuluentoja monissa eri tilaisuuksissa, leireillä, seurakunnissa ja raamattukouluissa, opettaen Jeesuksesta, raamatusta, rakkaudesta, elämän tarkoituksesta, taivaasta, henkivalloista ja niiden kohtaamisesta, evankeliumin levittämisestä, Jumalasta, ja mistä aiheesta milloinkin on pyydetty.

Kaiken tämän kiireen, tuhannet ja tuhannet ajokilometrit, sadat paikkakunnat ja tuhannet ihmiset olen jaksanut kohdata, rohkaista ja auttaa, sillä samalla rakkaudella ja voimalla, joka minut aikanaan pelasti. Jeesushan sanoi: Menkää ja tehkää…

Minä olen halunnut mennä ja tehdä, ihmisiä hänen opetuslapsikseen, olla rinnalla kulkijana monen vaikeuksissa, olla ohjaamassa oikealle tielle ja tuoda uutta elämää, valoa pimeyden ja ahdistuksen sijaan.

Nykyään kun nuorten mielenterveysongelmat, masennus, itsetuhoisuus, väsymys ja levottomuus, pelot ja kaikki paha on räjähdysmäisesti kasvanut, voimme huomata, että työlleni on entistä enemmän tarvetta. Nuoret, vanhemmat, kasvattajat, seurakunnat ja monet ihmiset tarvitsevat apua!

Yhden ihmisen panos ei koko maailmaa voi muuttaa, sen tiedän, mutta omalta osaltani olen ainakin tehnyt ja tulen aina tekemään parhaani, että elävä toivo, evankeliumi voisi vallata ihmisten sydämiä.

Jumala on luvannut olla lähellä niitä, joilla on särjetty sydän ja murtunut mieli, sellaisesta Jumalasta kehtaa kertoa!