Oman toipumistieni alusta lähtien itselleni ovat olleet merkityksellisiä nimenomaan Jumalan rakkaudesta ja parantavasta toiminnasta kertovat kohdat. Jumalan rakkaus on koskettanut nurkkaan ajettua, väsynyttä, kaikkensa antanutta ja menettänyttä ja monella lailla hylättyä, minuakin, monessa elämän vaiheessa.

Jumala ei ole uskonto, ei kirkko eikä instituutio, vaan elävä persoona, jonka rakkaus voi tehdä meidätkin eläväksi. Hän tulee ihmisen tasolle, koskettaa, ymmärtää, armahtaa, parantaa sisäisiä haavoja, tekee eläväksi ja kutsuu elämään. Ei syyttä raamatussa sanota, että sen lisäksi, että Jumala asuu korkeudessa ja pyhyydessä, Hän asuu niiden tykönä joilla on särjetty ja nöyrä henki.

Hesekielin kirjan luvussa 34 Jumala kertoo MOTIIVINSA meitä rikkinäisiä kohtaan.

”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa”

Tämän haluaisin aina muistaa itseäni varten, mutta myös sielunhoito/terapiatyötä tehdessäni, että Jumala HALUAA sitoa haavoittuneet.

Toinen kohta joka on mielessäni särkyneiden kanssa työskennellessäni on Roomalaiskirjeen 5:5:

”Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän SYDÄMIIMME antamalla meille Pyhän Hengen.”

Tästä ajattelen, että kyllä järjen tasollakin tietoa ja lohdutusta tarvitaan, ja tiedon tasolla asioiden käsittelyllä on hyvin suuri merkitys…mutta että Jumala on valmis tulemaan elämäämme sinne samaan osoitteeseen missä kipu, yksinäisyys, pelot, hylkääminen, häpeä, syyllisyys ja masennus asuu!

Se on suurta. Se on tavoittelemisen arvoista, työn ja vaivan väärtiä.

Ja sellaiselle jolta se on hukassa, kadonnut tai kokonaan löytämättä, voisinko minä olla yhdessä hänen kanssaan sitä etsimässä, vaikka sielunhoitoterapian muodossa?

Vesilahdessa 18.1.2010

Päivi Niemi

Mitä, missä, miten ja kenelle?

Tavoite ja päämäärä sielunhoitoterapiassani on se, että asiakkaan suhde itseen, lähimmäiseen ja Jumalaan voisi paremmin.

Parhaimmillaan terapian myötä ihminen voi muodostaa positiivisen suhteen itseensä ja asettua ”omalle puolelleen”. Itsetunto voi eheytyä ja sitä kautta elämän hallinta lisääntyä ja iloa ja voimaa vapautuu arkeen.

Olen kirjoittanut Itsetunnosta kirjan (Päivä Oy, Itsetunnon Rakennuspalikoita 2008).

Sanana itsetunto tarkoittaa oman arvon ymmärtämistä, itsensä tuntemista ja hyväksymistä. Se onkin monella häiriintynyt, monista eri syistä, joita voidaan terapiassa tarkastella.

Elämänkaari-, sekä sukupuutyöskentely ovat monina eri versioina toimivia menetelmiä itsetunnon työstämiseen, oivalluksia siitä kuka olen ja mistä tulen syntyy. Jo se on itsetuntoa vahvistavaa, oman arvon tuntoa kohottavaa, sekä elämän hallintaa korjaavaa.

Myös oma kehittämäni ”särkyneen sydämen menetelmä” on toimiva terapiatyökalu, jota paljon käytän työssäni. Siinä piirrän paperille sydämen, johon on tullut säröjä. Piirrän vasemmalle puolelle kolme nuolta, jotka ovat osuneet sydämeen rikkoen sen, ja sydämen oikealle puolelle kolme nuolta sydämestä poispäin. Asiakas saa itse pohtia ja kirjoittaa/piirtää kolme eniten itsetuntoansa rikkonutta asiaa sydämen vasemmalle puolelle, ja kolme sellaista asiaa mistä on saanut rohkaisua, lohtua ja voimaa, sydämen oikealle puolelle. Yhdessä myös mietimme itsetunnon rakennuspalikoita, torniin viisi kappaletta, piirtäen ne yksi kerrallaan, mistä itsetunto saa ja voisi saada vahvistusta tämänhetkiseen elämään ja tästä eteenpäin.

Sen paperin asiakas voi taittaa käsiensä väliin tai sydämensä päälle rukouksen ajaksi. Menetelmä on erittäin tehokas myös suuremmissa tilaisuuksissa, ryhmissä ja luentojen lopussa.

- Terapeuttia/sielunhoitajaa tarvitaan kun asiakas kokee itsensä kyvyttömäksi selviytymään jostain ongelmastaan. Joskus hoitosuhteeseen hakeutumisen syy voi olla terapeutin mielestä aivan toinen kuin asiakkaan mielestä. Asiakkaalle voi hoitosuhteen edetessä viritä alkuperäisen ongelmansa lisäksi isompia kysymyksiä, kuten ”kuka olen, mitä tarvitsen voidakseni olla oma itseni tai tullakseni siksi?” Monien roolien takaa alkaa turvallisuuden lisääntyessä paljastua aito, herkkä, haavoittunut, se Jumalan luoma persoona jonka identiteettiä voimme terapiatyöskentelyn myötä vahvistaa.

Vaikeissa ristiriidoissa, kysymyksissä, joihin asiakas itse ei löydä vastausta, sekä tunne-elämän ongelmien äärellä sielunhoitoterapeuttina voin olla asiakasta auttamassa, jotta ongelmia voitaisiin ratkaista tai ainakin lievittää niiden seurauksia.

Tai ehkä on kysymyksessä kasvuprosessi, johon asiakas tarvitsee tukea ja rohkaisua.

- Työmallini on supportiivinen, eli tukea-antava, tarkoituksena se, että ihminen saisi omat jo olemassa olevat voimavaransa käyttöön, mutta jotka ristiriitojen, väsymyksen, pettymysten tms. takia ovat jääneet käyttämättä, sekä löytäisi uusia voimavaroja ulkopuolelta, ihmissuhteistaan ja monenlaisista muista elämän rakennuspalikoista.

Supportiiviseen toimintamalliin kuuluu mm. seuraavanlaisia osatekijöitä.

1. Huolenpito (holding) = Hoitava henkilö välittää persoonana asiakkaan ongelmista. Sielunhoitoterapia on sikäli erilaista kuin sekulaari psykoterapia, että sielunhoitoterapeutti voi myös olla "näkyvä", kinntymykselle on lupa, eikä kysymyksessä ole pelkästään etäinen, kliininen hoitosuhde.

2. Hyväksyminen (validaatio) = Asiakas hyväksytään inhimillisine vikoineen ja oireineen. Mistään ei tuomita, eikä neuvota ylhäältäpäin. Myöskään hengellinen arviointi tai käännytys ei kuulu sielunhoitoterapiaan. Asiakkaan tapaa kokea hengellisyys tuetaan ja pyritään ymmärtämään. Hengellisyys ei ole kuitenkaan pakko ottaa tarkasteluun, mutta sille on tilaa.

3. Katarsis = tilaisuus avautua ja purkaa tunteita eri keinoin. Tunteita pyritään tunnistamaan ja niitä on lupa tuntea

4. Myötäeläminen (empatia). = Terapeutti osaa ja uskaltaa asettua potilaan asemaan.

5. Ongelman määrittely = Epämääräisen oireen tai ongelman selkiyttäminen, kuvaaminen ja sanoittaminen.

6. Voimavaralähtöinen ajattelu = Terapeutti korostaa toivoa ja aidosti elämän myönteisiä puolia. Vahvistetaan ja edistetään asiakkaan sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja, taitoja ja tietoja.

7. Säiliöfunktio (container) = Mahdollisuus jakaa ongelmat toisen kanssa ja saada toisen avulla niihin uusi näkökulma.

- Sielunhoitoterapeuttina toimin ns. ”säiliöihmisenä”, johon asiakas kaataa elämänsä kuormaa ja hätää.

Kysymyksessä voi olla akuutti kriisi lähimenneisyydessä, tai lapsuuden traumaattisten kokemusten heijaste/ita. Tunteita voi nousta erilaisten terapeuttisten työmuotojen myötä tai asiakkaan arkisista elämäntilanteista.

Säiliöön kaatamisen tilalle asiakas saa myötätuntoa, toivoa, sekä keinoja selviytymiseen.

- Tavoitteena on saada asiakas löytämään käyttöönsä uusia toiminta- ja tunnemalleja kielteisten opittujen, automaattistenkin reaktioiden ja mallien tilalle. Kielteisiä tunne-elämän toiminta- ja hallintamalleja ovat esim. syömishäiriöt, päihteidenkäyttö ja muut riippuvuudet, sekä itsetuhoinen käyttäytyminen monella eri sektorilla elämässä, kuten elämällä epäterveellisesti, viiltelemällä jne.

- Päämääräni sielunhoitoterapiassa on haastaa ja kannustaa ihminen elämään täyttä elämää. Kannustamalla ja rinnalla kulkemalla voin olla auttamassa uuden elämän syntymisessä, johon uusina asioina kuuluu, tai entisinä vahvistetaan iloa, positiivisuutta, rakkautta, vastuullisuutta, vapautta ja armoa, oikeissa suhteissa asiakkaan tarpeisiin nähden.

VAIKUTTEITA:

- Pääpaino sielunhoitoterapiamallissani on kristillisessä ihmiskäsityksessä; uskon Jumalan luoneen ihmisen elämään täyttä elämää. Tämä tulee näkyviin työssäni arvojen kautta, sekä siinä, että rukoilen asiakkaan puolesta hänen niin toivoessaan.

- Psykologian puolelta ajatukseni ovat lähinnä humanistista psykologiaa, josta eniten toimintaani on vaikuttanut perusajatus siitä, lapsuuden ei tarvitse antaa määrätä tulevaisuutta, vaan ihminen voi koska tahansa tehdä tulevaisuutta koskevat valintansa. Taustalla vaikuttaa myös monet muut psykologiasta opitut teoriat ja menetelmät, kuten Eriksonin ja Piagetin kehitysvaiheteoriat.

- Myös muu kerätty ja opiskeltu tieto, jota koko ajan pyrin monin eri keinon saamaan lisää, vaikuttaa sekä työskentelyyni että jaksamiseeni työssä.

- Kristilliseltä puolelta olen ottanut lisäksi vaikutteita sekä Seppo Jokisen tavasta toimia, sekä ns. Armoterapiasta (Petri Välimäki).

Seppo Jokinen on Pastori Terapeutti, joka on toiminut pitkään terapeuttina ja perustanut RE (Rikotusta Eheä) sielunhoitoterapia koulutuksen. RE- menetelmään kuuluvat seuraavat vaiheet:

Tämänhetkisen elämäntilanteen kartoitus
Perusturvallisuus
Perustrauman etsiminen
Syyllisyysmekanismien etsiminen
Tunnemekanismien etsiminen
Identiteetin ja itsetunnon kartoitus
Identiteetin ja itsetunnon eheytys

Armoterapia on Pastori Terapeutti Petri Välimäen lanseeraama käsite. Hänen kirjoissaan ja luennoillaan käsitellään mm. haavoittuneen itsetunnon eheytymistä, elämän tarkoitusta, riippuvuuksista vapautumista ja inhimillistä kasvua.

- Teo van der Weele on sanonut että “Toivoa ei voi opettaa toiselle, mutta se tarttuu ihmisestä toiseen”. Työnä ja ammattina terapiatyö on siis rinnalla olemista ja kulkemista äärimmäisenkin uuvuttavissa ja vaikeissa tilanteissa. Joskus pitää olla valmis menemään asiakkaan kanssa, tunteen tasolla, lähes helvetin portille saakka. Portista sisään ei kuitenkaan tarvitse käydä. Olenkin sanonut, että ”jään portille odottamaan toivon kanssa.”

Lupasin eräässä vaikeassa tilanteessa kannatella toivoa sillä aikaa kun asiakas ei enää itse jaksanut. Se kosketti asiakastani niin paljon, että sillä kertaa suunniteltu ja hyvin valmisteltu päihteidenkäyttö-repsahdus jäi häneltä tekemättä.

Tämän kaltaisissa tilanteissa terapeutti ikään kuin lainaa oman toivonsa sille, joka uhkaa hukkua omaan epätoivoonsa.

Sielunhoidon yleispiirteitä ja toimintamenetelmiä:

Jeesus otti luokseen kenet tahansa. Siinä on lähtökohta ja toimintamalli ihmisten kohtaamiseen ja tapaamisiin ainakin ns. kentällä. Jokainen ihminen on kallisarvoinen ja tärkeä oman historiansa, tarinansa, tunteidensa ja ajatustensa kanssa.

Kaikkia tulee armahtaa, rakastaa ja hyväksyä.

Perusajatuksena terapiatyössä kuitenkin on, että ketään ei voi hoitaa päihteiden vaikutuksen alaisena, eikä ennenkö akuutti päihteiden käyttö on lopetettu/ loppumassa. Itse uskon kuitenkin myös päihdetyön koulutuksen ja kokemuksen myötä, voivani auttaa raitistumisprosessissa myös niitä, jotka eivät aivan raivoraittiita vielä terapiasuhteen alkamisvaiheessa ole.

Uskon myös osaavani käyttää erilaisia mahdollisuuksia linkittyä eri mielenterveys- ja päihdetyötä tekevien tahojen kanssa, niissä tilanteissa, jos asiakkaakseni hakeutuu asiakas, jonka kanssa koen, että ongelmat ovat liian suuria yksin hoidettavaksi, tai että en voi häntä ollenkaan auttaa.

Menetelmäni voisi siis tiivistää näin:

Kolme K:ta, kolme R:ää ja kolme T:tä

K= kuuntelu, kysely ja konfrontointi

- Sielunhoitoterapiani tärkeimpänä menetelmänä on empaattinen kuuntelu. Jokainen asiakkaan asia on kuulemisen arvoinen. Hänellä on syynsä valitsemiensa asioiden kertomiseen, oli se sitten olennaista akuutin trauman tai menneisyyden kivun käsittelyn kannalta tai ei. On myös tärkeää kuunnella muillakin aisteilla kuin korvilla, siis silmillä ja sydämellä. Myös se mistä ei puhuta, on tärkeä kuulla.

- Menetelminä sielunhoitomallissani on vilpitön kiinnostus ja innostus asiakkaan asioihin, sanoihin, toimintaan ja tunteisiin. Voin kyselemällä osoittaa olevani kiinnostunut asiakkaasta, hänen asioistaan ja siitä että olen kuunnellut mitä hän puhuu. Näin asiakas saa kokea huomiota ja arvostusta, jota ehkä siihenastisessa elämässään on jäänyt vaille. Samalla hän saa nimiä tunteilleen, jotka ovat vaillinaisen kasvuympäristön myötä ehkä jääneet harmaaksi, nimeämättömäksi massaksi. Nimeäminen auttaa pois masennuksesta ja epämääräisyydestä ja sen myötä jälleen elämän energiaa vapautuu käyttöön.

Näiden uusien kokemusten myötä itsetunto ja identiteetti vahvistuvat.

Voin kyselemällä myös ohjata keskustelua merkittävien asioiden suuntaan jos asiakas lörpöttelee kaiken aikaa niitä näitä.

- Peilaaminen on sielunhoitoterapiassani erityisen tärkeässä osassa.

Sen avulla asiakas saa uutta näkökulmaa tilanteeseensa ja oivaltaa uusia asioita itsestään ja käyttäytymisestään. Ihminen on usein sokea itselleen, tilanteilleen ja käytökselleen ja tarvitsee jonkun joka voi rehellisesti oivaltaa, sanoittaa ja vastata ihmisen sisällä risteileviin tunteisiin ja kysymyksiin.

Peilaamisen myötä asiakas saa myös kuulla kannustavia ja itsetuntoa vahvistavia asioita itsestään, niitäkin joita hänen olisi pitänyt jo lapsesta saakka vanhemmilta kuulla, mutta jotka ovat jääneet ehkä vähäisiksi. Peilaamisen avulla asiakas näkee hyvässä valossa kuka hän on ja miksi hän on tulossa.

- Konfrontointi kuuluu myös tapaani toimia. Se on vähän voimakkaampaa kuin peilaaminen, myös kipeistä ja kielteisistä asioista rehellisesti puhumista. Hyvä konfrontointi perustuu kuitenkin tunteeseen oikeasta kuuntelusta; asiakas huomaa että häntä on kuunneltu tarkkaan. Konfrontoinnissa on oltava äärimmäisen hellävarainen ja sen on lähdettävä hyvästä tahdosta. Parhaimmillaan hyvä konfrontointi voi olla hyvin hoitavaa ja erittäin rohkaisevaa.

Peilaaminen auttaa ihmistä henkisessä ja hengellisessä kasvussa, nimenomaan omien oivallusten kautta. Siksi on tärkeä myös tehdä osuvia kysymyksiä.

R= rakkaus, rajat ja rukous

- Terapiasuhteessa asiakas voi kokea turvallista kiintymystä, ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää. Vaikka sen vastaanottaminen voi olla hänelle vaikeaakin, on se koko suhteen perusta. Ja koska rikkimeneminen on yleensä tapahtunut suhteessa toiseen ihmiseen, niin toipuminenkin tapahtuu suhteessa.

- Terapiasuhteessa asiakas voi kiintyä, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään, turvalliseen aikuiseen ihmiseen. Sitä kautta päästään hoitamaan lapsuudessa heikosti muodostuneita tai traumatisoituneita vuorovaikutussuhteita. Terapeuttiin kiintyminen tapahtuu kuitenkin mahdollistamatta riippuvuussuhdetta, asettaen hoitosuhteeseen terveet rajat. Rajojen kokeminen jo itsessään on hoitavaa ja turvallisuutta lisäävää.

- Sielunhoidon määritelmä on mielestäni yksinkertaisimmillaan sitä, että kipeistä asioista keskustellaan ja sitten niiden puolesta rukoillaan. Rukouksessa aukeaa Jumalan mahdollisuudet. Puhumalla kipeä asia, haava ensin avataan ja rukouksessa Jeesus voi sen hoitaa, näin se suljetaan. Pyhä Henki voi nostaa käsittelyyn ja hoidettavaksi asioita, joita mieli ei muuten muista/osaa/ voi työstää. Pyhän Hengen vaikutuksesta äärimmäisenkin kipeät muistot voivat tulla hoidetuiksi. Siksi rukous on tärkeä osa sielunhoitoterapiatyötä. Ja koska Jumala on suvereeni myös ajan suhteen, Hän voi mennä ajassa taaksepäin hoitamaan traumoja ja haavoja sisällämme myös niiden syntyhetkeen.

T= tuki, toiminta ja tunteiden työstäminen

- Vaikka pääpaino terapiatyössä onkin kuuntelussa, kuuluu työhöni silti myös ”isosiskomaista” ohjaamista tai neuvomista. Joku voi tarvita ja haluta ihan käytännön neuvoja, tukea monissa ihan tavallisissa asioissa, opastusta ja ohjausta miten toimia ja mitä sanoa jossain vastaantulevassa tilanteessa. Ohjaamisen/neuvomisen suhteen on kuitenkin oltava äärimmäisen varovainen ja hellävarainen. Mutta joissain tilanteissa terapiasuhteeseen kuuluu myös terapeutin mielipiteen sanominen.

- Ihmiset tarvitsevat välineitä itsensä ja elämänsä ymmärtämiseen. Voin sielunhoitoterapeuttina tarjota monenlaisia apukeinoja sisäisten ja ulkoisten voimavarojen vapauttamiseen.

Tarkoituksena on, että asiakas rohkaistuisi kohtaamaan menneisyytensä, sekä siihen liittyvät lukkiutuneet tunteensa rehellisesti ja voisi elää ne arkielämän tilanteissa todeksi. Myös pelottavan tuntuiset ja piilossa olevat kielletyt tunteet ja kokemukset ovat luvallisia ja turvallisuuden lisääntyessä, sielunhoitosuhteessa, voivat voimakkaidenkin suojamekanismien takaa tulla näkyviksi ja käyttöön. Sen tähden tunteita voidaan terapiassa työstää, purkaa ja tuntea. Se vapauttaa voimavaroja normaalielämään.

Menneisyyden kipeät kokemukset on helpompi käsitellä yhdessä jonkun kanssa, kuin yksinään.

Salme Blomsterin sanoma lause ”vasta tunnistettu ja läpikäyty kipu voi jäädä menneisyyteen” on ollut työkalu omassa sielunhoidossani jo vuosia.

- Sielunhoitoterapia työskentelyyni kuuluu lukkiutuneiden tunteiden purkaminen ja ymmärtäminen mm. transferenssisuhteen, psykodraaman, regression, sekä intensiiviterapian menetelmin.

Käytän myös jonkin verran muita toiminnallisia menetelmiä, joista esimerkkinä identiteetin kartoitus Seppo Jokisen mallin mukaan. Siinä asiakas laatii itsestään minäkuvaa ulkoisten ja sisäisten ominaisuuksien perusteella.

Muita toiminnallisia menetelmiä on piirtäminen, kirjoittaminen, draama, mielikuvaharjoittelu ja ns. tyhjän tuolin menetelmä. Tyhjän tuolin menetelmä perustuu siihen, että asiakas saa puhua ja purkaa jollekin ihmiselle kuuluvia tai häneen liittyviä lukkiutuneita tunteita vaikka kohdehenkilö ei itse olisi paikalla. Käytännössä se tapahtuu puhumalla tyhjälle tuolille terapeutin ollessa paikalla tukena, apuna, rohkaisijana ja lohduttajana. Tyhjän tuolin menetelmä on vain yksi tapa toimia, eikä sovi kaikille, mutta niille joille se sopii, se tarjoaa merkittävän avun kipeiden tunteiden työstämiseen.

- Terapiasuhteeseen mielestäni sopii hyvin erilaisten kotitehtävien antaminen, joista esimerkkinä joidenkin kirjojen lukeminen, tunnepäiväkirjan pitäminen, tietyissä paikoissa käyminen, (kuten hautausmailla tai muilla asiakkaalle merkittävillä paikoilla). Näiden tehtävien myötä prosessi pysyy yllä vaikka tapaamisia joidenkin kanssa olisi vähän harvemminkin.

Lopuksi:

Tällä hetkellä teen terapiatyötä yksityisenä yrittäjänä oman luennointityön ohessa. Otan asiakkaita vastaan sekä Tampereella että Helsingissä.

Luennointityöni kouluilla, vanhempainilloissa, koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa kulkee käsi kädessä aihepiirien kanssa, jota myös terapiatyössä käsitellään; toipuminen, itsetunto, onnellisuus, voimavaroja arkeen, jaksaminen, rajoja ja rakkautta, rohkaisua hyvään vanhemmuuteen jne.

Luennointityötä teen Kansan Raamattuseuran työntekijänä.

Terapia- asiakkaalleni ensimmäinen käynti on tutustumiskäynti. Sen aikana pyrin kartoittamaan mikä on hoidon tarve ja mikä on hänen syynsä hoitoon hakeutumiselle. Samalla tehdään suunnitelma hoidon kestosta ja ajankohdista, sekä kerron hoidon periaatteista sekä käytännön työskentelystä jotain. Samalla hän voi päättää alkaako hoitosuhteeseen kanssani vai ei.

Ehdotan asiakkaalle ensin kolmen- viiden kerran jaksoa, jonka jälkeen katsotaan onko siitä ollut hyötyä. Sen jälkeen mietitään kuinka pitkä, esim. puoli vuotta vai vuosi, jakso sovitaan seuraavaksi.

Asiakkaalle hoito on maksullista, tunnin käynti maksaa 60 e, puolentoista tunnin tapaaminen 80 e.

Terapiasuhdetta ei voi lopettaa tekstiviestillä, eikä sähköpostilla. Terapiasuhteen lopetus on yhtä tärkeä tilanne kuin aloituskin. Lopettamisessa katsotaan mistä on tultu, mitä on tapahtunut, miten terapia on tehonnut. Siinä annettu palaute on vahvistava ja tärkeä kummallekin, sekä asiakkaalle, että terapeutille.

Tampereella toimin toistaiseksi Kansan Raamattuseuran tiloissa, mutta myöhemmin joko omissa vuokraamissani tiloissa tai uudessa Sielunhoitoterapia keskuksessa, jonka perustamisesta olen haaveillut Tampereelle..

Helsingissä otan vastaan Sielunhoitoterapeutit ry:n tiloissa, joista olen vuokrannut huonetta käyttööni tarpeen mukaan.

Sielunhoitoterapiakeskuksen myötä, samaan näkyyn kuuluu, Tampereen seudun RE- terapeuteille yhteisten koulutusten ja työnohjausten, sekä virkistystoiminnan järjestäminen.

Terapiakeskuksessa olisi kaksi- kolme yksilövastaanotto huonetta, sekä ryhmätila, jossa voisi pitää ryhmäterapiaa, esim. hengellistä- ja fyysistä väkivaltaa kokeneille naisille, sekä raiskatuille naisille, jotka itselläni ovat sydämellä. Näiden kohtaamiseen aion hakea lisäkoulutusta. Myös elämänkaariryhmille yms. olisi tilaa toimia.

Sielunhoitoterapiakeskus toimisi samoilla periaatteilla kuin Helsingissä ja Hämeenlinnassa oleva keskus, että Sielunhoitoterapeutit ry vuokraisi tilan, ja mukana olevat sielunhoitoterapeutit sitoutuisivat osallistumaan kustannuksiin. Olen jo tehnyt jotain asian edistämiseksi, mutta tällä hetkellä Tampereen hanke on vasta suunnitteilla.

Parin terapeuttiystäväni kanssa alamme pitämään kursseja ja seminaareja Tampereen seudulla eri aihepiireihin liittyen. Aiomme kutsua eri alojen ammattilaisia puhumaan järjestämiimme tilaisuuksiin, joista itse kannamme päävastuun. Seminaarien aiheet liittyvät sisäiseen paranemiseen; tunteisiin, seksuaalisuuteen, itsetuntoon, vanhemmuuteen, jne. Alamme myös pitämään intensiivitunne-seminaareja, Seppo Jokisen mallin mukaan.

Tilat joissa toimin tulee joka tapauksessa olemaan hyvin sisustettuja, kauniisti ja kodikkaasti, ehkä jopa vähän vanhan aikaisesti.

Nalleja, leluja ja kirjoja paljon, virikkeitä tulee olemaan muutenkin.

Sielunhoitokirjojani saa lainata tiloista kirjaston tyyliin jo nyt.

Huoneistossa olisi myös kaapillinen kaikkea toiminnallista; askartelutarvikkeita, pelejä, ym.

Puitteet luovat asiakkaalle turvallisuuden tuntua, kodinomaisuutta, jotkut pikku yksityiskohdat voivat käydä jopa kohti tunteita.

Oma jaksaminen:

Sisustus on myös oman jaksamisen kannalta tärkeää, samoin kuin kaikki muu työssä viihtyminen.

Pidän tärkeänä osana jaksamista, sen elämäntavan kokonaisvaltaista totetuttamista, jossa pidän huolta itsestäni ammattiauttajana. Siihen kuuluvat hyvä työnohjaus, terveelliset elämäntavat, jatkuva lisä koulutus kursseina ja kirjallisuutena, sekä hyvät ihmissuhteet.

Unohtamatta tietenkään vapaa-ajan ja harrastusten merkitystä.

Näistä rakentuu hyvä elämä ja itsetunto myös sielunhoitoterapeutille.