Lehtijuttu vanhempainillasta syksy 2009

”Ilman rajoja nuori hukkuu eikä löydä minnekään ”

VANHEMPAINILLASSA ROHKAISTAAN HYVÄÄN VANHEMMUUTEEN

Illan teemana oli ” Rajoja ja rakkautta – Rohkaisua hyvään vanhemmuuteen”.

Iltaa oli alustamassa ja vanhempien kanssa keskustelemassa Päivi Niemi, jolla on vahva kokemus nuorten parissa tehtävästä työstä, terapiatyöstä ja 13-vuoden kokemus vanhempien ohjaamisesta.

Niemi aloitti illan kuvaamalla nuoren itsetuntoon vaikuttavia tekijöitä ja hän nosti esille nuorten kertomia syitä itsetunnon rikkoutumiseen. Kolme keskeisintä itsetuntoon ja sen vahvistamiseen tai rikkoutumiseen vaikuttavaa tekijää ovat koti, koulu ja nuoren henkilökohtainen elämä.

Koti on tärkein nuoren itsetuntoon vaikuttava tekijä. Vanhempien ero jättää aina pienen jäljen nuoren itsetunnolle, samoin vanhempien päihteiden käyttö ja kodissa tapahtuva väkivalta. Vanhemmat voivat vahvistaa nuoren itsetuntoa pienillä asioilla: Kiittämällä nuorta aina kun siihen on aihetta, rohkaisemalla ja huomaamalla nuoren. Niemi toteisikin, että nuorta ei riko pelkästään se paha mitä tehdään vaan myös kaikki se hyvä mikä jätetään tekemättä.

Toinen nuoren itsetuntoon vaikuttava tekijä on koulu. Erityisesti kiusaaminen aiheuttaa pysyviä säröjä itsetunnolle. Vaihe jolloin pitäisi saada kokemus joukkoon kuulumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta on erittäin tärkeä itsetunnon kehitykselle.

 Kolmas itsetuntoon vaikuttava ja sitä horjuttava asia on nuoren henkilökohtainen elämä kaikkine pettymyksineen ja vastoinkäymisineen, mahdollisine sairauksineen jne. Näiden edellisten tunnelmien kanssa nuori tulee kouluun ja yhtäkkiä hänen pitäisi oppia uusia asioita ja keskittyä, vaikka hänellä saattaa olla mielessä monenlaisia muita juttuja. Niemi rohkaisikin tällaisessa tilanteessa ensin keskustelemaan nuoren kanssa hänen tuntemuksistaan. Vasta sitten nuori on valmis omaksumaan uutta tietoa.

Niemi kannusti vanhempia tukemaan ja rohkaisemaan nuorta uskomaan itseensä. Hän kannusti vanhempia ohjaamaan nuoria hyviin ihmissuhteisiin ja rajoittamaan vääränlaisiin porukoihin joutumista. Hän rohkaisi vanhempia kannustamaan nuorta hyviin harrastuksiin, vaikkakin usein yläasteiässä pitkään jatkuneet harrastukset saattavatkin menettää mielenkiinnon. Niemi kannusti vanhempia ohjaamaan nuoren omaatuntoa opettamalla pyytämään ja antamaan anteeksi, olemalla vanhempina esimerkkeinä. Niemi painotti tässä hetkessä tapahtuvaa rohkaisua ja positiivisen viestin antamista nuorelle (esim. oletpa laittanut hiukset hienosti tänään). Nuoren on tärkeä kuulla olevansa kallisarvoinen, ihana, arvokas juuri sellaisena kuin hän on!

Seuraavaksi keskustelu johdateltiin ajankäyttöön. 30 tuntia yläasteikäisiltä menee aikaa koulunkäyntiin viikossa. Tutkimukset kertovat, että nuori käyttää aikaansa TV:n äärellä

10-15 tuntia ja tietokoneen äärellä 15-20 tuntia viikossa. Niemi muistutteli, että riittävä aika tietokoneen äärellä olisi maksimissaan 2 tuntia päivässä. Tutkimukset osoittavat myös sen, että vanhempien kanssa keskusteluun yläkouluikäinen nuori käyttää viikossa keskimäärin aikaa 45 minuuttia.

Kuka nuoria sitten kasvattaa? Nuoren identiteetti kehittyy valtavasti murrosiässä. Toimiiko media nuoren kasvattajana jos nuori käyttää viikossa eniten aikaansa median äärellä? Niemi muistutteli, että mediasta (esim. netistä) löytyy paha helposti, mutta hyvää joutuu välillä vähän haeskelemaan. Lapsille ja nuorille tarkoitetusta mediasta löytyy kolme asiaa yli muiden: väkivaltaa, kieroutunt käsitystä seksuaalisuudesta ja pahan ihannointia (esim. yliluonnolliset asiat tuntuvat kiinnostavan nuoria). Niemi kannusti vanhempia keskustelamaan lapsensa kanssa seksuaalisuudesta, ettei media tee sitä vanhempien puolesta. Media antaa kuvaa, että seksiä harrastetaan jatkuvasti ja kaikkien kanssa ja tämä luo paineita nuorelle. Todellisuudessa kyselyjen pohjalta, esimerkiksi pojat haluaisivat seurustelukumppanikseen tytön, joka olisi vielä kokematon.

Keskustelu siirtyi illan päätteeksi aiheeseen: Mitä voimme vanhempina ja kasvattajina tehdä, mitä meiltä odotetaan? Odotukset kiteytyivät kahteen tärkeään asiaan rajat ja rakkaus.

Niemi painotti, että nuori tarvitsee elämäänsä rajat. Ilman rajoja ihminen hukkuu, eikä löydä minnekään! Vanhempien tehtävä on asettaa rajoja ja nuoren tehtävä on kokeilla niitä. Rajat eivät ole pelkkiä kieltoja, vaan turvallista oikeaan ohjaamista, läsnäoloa ja sopimuksia elämän säännöistä.

Nuori tarvitsee myös kaikenlaista rakkautta osakseen: Kuulluksi tulemista, koskettamista, huomaamista.

Oman lapsen lisäksi rakkautta voi jakaa myös muille nuorille esimerkiksi osoittamalla heille huomiota, antamalla arvostusta, näkemällä ja kuulemalla heitä.

Niemi kertoi myös hauskan esimerkin joltain paikkakunnalta, kuinka eräs täti halusi auttaa oman paikkakuntansa nuoria pitämällä heille lettukestejä kotonaan. Hänellä kun sattui olemaan iso talo tyhjillään lasten jo lähdettyä maailmalle ja rakkautta oli enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Viimeiseksi opiskelimme itsetunnon rakennuspalikoita, teemalla ”miten tukea nuoren itsetuntoa.” Tämän teimme nuoria varten tietenkin. Mutta saattoihan se olla, että niistä joku osui meihin vanhempiin omankin puseron sisälle. Siihen hymyilevä Niemi ainakin rohkaisi.