Koulukiusaaminen ja itsetunto

Olen kymmenen vuoden ajan pitänyt ympäri Suomen satoja luentoja itsetunnosta eri ikäisille nuorille. Usein koululuokissa tai juhlasaleissa on käsin kosketeltavan jännittynyt ilmapiiri kun ensimmäisen kerran sanon itsetuntoluentoni aikana sanan ”koulukiusaaminen”.

Siihen mennessä olen jotain jo tunnilla puhunutkin, rentoon tyyliini kuvaillut itsetuntoa, mitä se on ja mihin sitä tarvitaan. Mistä se menee rikki jne. Ja kun yksi niistä itsetuntoa rikkovista asioista on väkisinkin koulukiusaaminen, laskeutuu, kautta Suomen, nuorten joukkoon hiljaisuus. Luen oppilaiden ja usein opettajienkin reaktioita tarkkaan. Osa nuorista painaa päänsä alas. Ne ovat ne, joita on koulussa kiusattu. Heihin sattuu kun heidän elämänsä suurinta häpeää, aihetta, joka tekee elämästä lähes sietämätöntä, tulee joku ulkopuolinen ääneen käsittelemään! Toisaalta, he liikuttuvat tilanteesta, että kerrankin heidän puoliaan pidetään, puhun nimittäin koulukiusaamisesta aika hyvin, vaikka itse sanonkin J

  Toinen osa nuorista liikehtii levottomasti, se on usein vähän pienempi porukka. Aivan kuin muurahaisia olisi heidän housuissaan. Nämä on niitä, jotka ovat koulukiusaajia. Yleensä tässä kohtaa koulutuntia kummallakin on kuulijakunnassa yhtä kiusallinen olla, toinen vain ilmaisee sen eri tavalla kuin toinen. Kolmas porukka on se, joka katselee ikkunasta ulos, tai suoraan silmiin edelleen, näyttäen ehkä välinpitämättömältä, ehkä kiltiltäkin, ja melkein luen puhekuplista heidän päidensä päältä, että ”en oikein tiedä tästä asiasta mitään, enkä haluaisikaan tietää, mennään jo asioissa eteenpäin…” Kuitenkin tiedän, että kiusaamistilanne koskettaa koko luokkaa, eikä tämä kolmas ryhmä ole niin tietämätön kuin aluksi voisi luulla, he ovat nähneet ja kuulleet yllättävän paljon.

Itsetunto on oppivainen, hyvässä ja pahassa

Itsetunto sanana tarkoittaa oman arvon ymmärtämistä ja kohtaamista, itsensä tuntemista ja hyväksymistä. Ja siinä juuri koulukiusaaja onnistuu, kaiken tämän murtamisessa.

Itsetunto on hyvin oppivainen. Vaikka uskonkin että osa itsetunnosta saadaan syntymälahjana, niin suurin osa siitä kasvaa ja vahvistuu ulkopuolisen rakkauden, palautteen ja rohkaisun myötä. Siksi on niin tärkeää puhua hyviä sanoja, antaa positiivista palautetta, osoittaa rakkautta!

 Mutta juuri lapsena ja nuorena, kun pitäisi saada kokemus porukkaan kuulumisesta, kavereiden hyväksynnästä ja siitä että mä kelpaan, on itsetunto varsin herkkä myös toisenlaisille viesteille.

Kiusaaminen voi olla henkistä tai/ja fyysistä. Henkisen kiusaamisen muodot ovat ilmehtimistä, selän takana pahan puhumista, naureskelua, pilkkaamista jne. Se voi olla tavaroiden rikkomista, piilottamista, sotkemista. Fyysinen kiusaaminen voi mennä välivaltaan asti. Koulukiusaaminen voi ilmetä hetkellisesti tai olla vuosien helvetti.

 Yhtäkaikki, sen myötä herkkä ja oppivainen itsetunto kuulee ja huomaa kiusaajien lauseista, ilmeistä ja toiminnasta negatiivisia asioita itsestään: olen tyhmä, ruma, erilainen, huono, lihava, haiseva, inhottava jne. Tulee tunne että en kelpaa, en ole rakastettava, minussa on jotain vikaa. Ja kiusattu oppii sen ja muistaa läpi koko elämän!

Kivut ei jää taakse unohtamalla

Moni nuori yrittää piilottaa pahan olon sisälleen, ajatellen että kyllä mä tän kanssa selviän. Ja ehkä on pakko yrittääkin. Roolien takana on paljon hajoamaisillaan olevia, kiusattuja, jopa rääkättyjä nuoria, jotka ovat pahan olonsa kanssa aivan yksin.

  Kerron aina tilaisuuksissani kipeän totuuden, että paha olo ja ikävät asiat eivät jää taakse unohtamalla, vaan käymällä ne rehellisesti läpi, puhumalla ja purkamalla. Usein siihen tarvitaan ulkopuolista apua. Sanon myös, vähän huumorillakin, että minä ainakin olen saanut laser-silmät, (katsokaa vaikka, tältä ne näyttää,) mutta niillä siis näkee roolien taakse! Moni joutuu piilottamaan pahan olonsa, koska kukaan ei ole sitä vastaanottamassa. Kovis, superkiltti jaksaja ja luuseri näyttävät olevan yleisimmät nuorten roolikäyttäytymisen muodot, joilla pahaa oloa ja kielteisiä tunteita peitellään, yrittäen näyttää vahvemmalta. Silti koulukiusaaminen on osunut ja tehnyt tuhoaan kaikkein herkimmässä; tunteissa, itsetunnossa ja minäkuvassa. Itse ajattelen, että hoitamattomat koulukiusaamiskokemukset ovat omiaan aiheuttamaan masennusta myöhemmin elämässä, joillekin jo nuorenakin.

  Joskus pienempänä kiusatusta tulee myös vähän vanhempana itse kiusaajia. Pääsemällä muiden niskanpäälle pönkitetään huonoa omanarvon tunnetta. Samalla yritetään unohtaa omat koulukiusaamiseen liittyvät kipeät muistot ja yritetään saada kaveriporukassa arvostusta. Näissä tilanteissa monet nuoret joutuvat myymään itsensä ja arvonsa, tekemään asioita joita ei edes oikeasti haluaisi. Huonon itsetunnon ja porukan painostuksen vuoksi ei uskalleta sanoa ei, edes omalle kiusaamiskäyttäytymiselleen. Rajat on rikottu ja ne puuttuvat myös itseltä.

Ulkopuolinen voisikin todeta, että huono itsetunto on sekä kiusaajalla, että kiusatulla.

Itsetunnon rakennuspalikoita

Huonosta itsetunnosta voi toipua. Luin joskus tutkimusta, jonka mukaan kotona olevat hyvät välit, keskusteluyhteys ja rakkauden ilmapiiri, tai edes lähipiirissä oleva välittävä aikuinen, on pelastava lenkki koulukiusatun nuoren elämässä. Ne kokemukset kun joku aidosti välittää, kuuntelee ja on kiinnostunut, voi kantaa ja auttaa synkimmänkin koulukiusaamishelvetin läpi. Joskus tällainen linkki voi olla vaikka opettaja, kummi, serkku tai isosisko.. ehkä sinä ja minä?

Kirjassani Itsetunnon rakennuspalikoita esittelen tarkemmin viisi palikkaa, joiden avulla parempaan elämään toipuminen voi onnistua. Kaikkeen toipumiseen kuuluu kuitenkin osana asioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Tunnistaminen, että tietää että tämä on ollut kiusaamista ja että tarvitsen siihen apua. Tunnustaminen siinä mielessä, ettei yritä työntää kipeitä kokemuksia pois mielestään, vaan ymmärtää että vasta läpikäytynä ne jättää rauhaan ja niistä voi vapautua. Puhuminen, kirjoittaminen, taide, musiikki, mitä moninaisemmat purkukeinot voivat auttaa elämän kivuista, niin myös koulukiusaamisesta toipumisessa.

  Rikkirevityn itsetunnon tilalle voi pikkuhiljaa alkaa katsella uusia rakennuspalikoita. Uusia, hyviä, terveitä ihmissuhteita, joissa saa olla oma itsensä ja tulee juuri sellaisenaan rakastetuksi ja hyväksytyksi. Hyviä harrastuksia, joiden parissa voi kokea haasteita ja onnistumisen kokemuksia, sekä aivan puhjeta kukkaan kun löytää elämän makuista elämää omien lahjojen käyttämisen myötä.

Hyvä omatunto, tila jossa mikään ei paina, on myös tavoittelemisen arvoinen asia, jossa pyritään elämään sovussa suhteessa Jumalaan, itseemme ja lähimmäiseen. Niin, että pyydämme anteeksi jos tiedämme jotain väärin tehneemme, ja pyrimme antamaan anteeksi, ihan vaan itsemme takia, niille jotka ovat meidän elämäämme rikkoneet, siis myös koulukiusaajille.

Yhtenä rakennuspalikkana vielä sanoisin, nyt tähän hetkeen tärkeän asian. Niin kuin olemme jo todenneet itsetunto on oppivainen. Niin oppikoon se nyt tämänkin tärkeän asian! Viimeinen rakennuspalikka olkoon siis minun mielipiteeni sinusta, ja näin se menee: sinä olet kallisarvoinen, sinun elämälläsi on tarkoitus. sinä olet kokonaan rakastettava ja hyväksyttävä. sinä olet ihana.

Kirja:

Päivi Niemi: Itsetunnon rakennuspalikoita

Päivä Oy

voi tilata vaikka