Hyviin tekoihin jää koukkuun

HYVIIN TEKOIHIN JÄÄ KOUKKUUN

Nuorisotyössäni toimin isonasiskona vaikeuksiin joutuneille nuorille.

Jokuaika sitten juuri päättyi jakso, jona parikymppinen tyttö oli kolme vuotta kanssani opettelemassa uutta elämää rankkojen vaiheidensa jälkeen.

    Samaan aikaan meillä asusteli kaksi  elämässään eksynyttä nuorta miestä.

     Muistammehan mitä raamatussa neuvotaan? ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Tai kaikki mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te myös samoin heille”

   Jeesuksen opetukset ja esimerkki siitä, kuinka lähimmäisiä otetaan huomioon ovat koskettaneet minua pitkään. Hän jakoi koko elämänsä, aikansa, rakkautensa. Kaiken mitä oli ja omisti.

    Lähimmäisen rakastamisesta ja hyvistä teoista ei saa kuitenkaan sädekehää pään päälle, eikä mitään muutakaan elämän ylennystä.

Olisi paljon helpompaa vain kaukorakastaa! Siunailla vaan ja lähettää kauniita ajatuksia. Ehkä vielä rukoilla jonkun puolesta?

 Mutta jos rakkaus koettelee meidän ajankäyttöämme, rahapussia tai muuta henkilökohtaista, eikö se jo tunnu menevän liian pitkälle?

      Nykyään lähimmäisenrakkaus ei tunnu olevan muodissa. Itsekeskeinen elämäntyyli ei suosi rakkauden osoittamista ja naapureiden auttamista. Maallakaan se ei enää taida olla kovin tavallista… Ei naapuriin niin vain loikita lainaamaan kananmunia tai sokeria.

Mutta kristityllä hyvät teot vain kuuluu asiaan. Tai ainakin pitäisi kuulua!

  Raamattukurssilla ollessani viisas opettajani kirjoitti mielenkiintoisen lauseen taululle:” Hyvät teot ovat välttämättömiä pelastukselle”. Sitten hän astui tekstin edestä pois ja kysyi:

”Lauseessa on yksi ratkaiseva virhe. Mikä?”

Emme keksineet millään ratkaisua.  Hymyssä suin ope sitten veti ison ruksin erään sanan päälle. Eli ”pelastukselle”. Jäljelle jäi: ” hyvät teot ovat välttämättömiä.”

Koin valtavan ahaa- elämyksen. Niinhän se juuri on!!!

Pelastushan on yksin armosta. Se kai on selvää? Mutta hyvät teot ovat välttämättömiä! Niitä vaan kuuluu tehdä! Ne kuuluvat kristityn elämään, ihan kuin syöminen, raamatun lukeminen, vessassa käyminen, rukous, uskovien yhteys, hengittäminen jne. Jumala vaikuttaa meissä hyviä tekoja ja meidän tulee sitten tehdä niitä.

   Hyvää tekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu. Näin luvataan Sananlaskuissa. ( 11:25)

Jumala on luonut meihin ihmeellisen systeemin, että kun teemme toisille hyvää, se meitä itseämmekin auttaa. Mutta jos yrittää pitää elämän hyvistä asioista kiinni vain itseään varten, ne luisuvat käsistä. Jakamisesta syntyy ihan oikeasti aito ja vähintään kaksinkertainen ilo!!!

Hyvän tekemiseen jää väkisinkin koukkuun.

Ja sitten taas kun huomaamme olleemme huonoja lähimmäisiä, itsekkäitä, omahyväisiä, ahneita ja välinpitämättömiä, saamme taas kerran aloittaa alusta. Saamme sen anteeksi.

Ja siihenkin jää koukkuun J. Hyvällä tavalla.